Kartta ja aikapisteet

Olemassaolomme historiaa kerrottuna kuvin, ja kolmella kielellä

Reitin ensimmäinen taulu Utsjoen koulun takapihalla kertoo paneettamme viimeisimmästä miljoonasta vuodesta: oman lajimme kehittymisestä, planeetan viimeaikaisista jääkausista ja ilmaston muutoksista

Ensimmäisten 60 miljoonan vuoden aikana tapahtui myös seuraavanlaisia asioita:

Pehmeärakenteiset Ediakaran eläimet ilmestyivät matalien merien pohjalle Gryogenian jääkauden päätyttyä n. 600 milj. vuotta sitten.

Noin 600 miljoonaa vuotta sitten Maan eliökunta oli voimaakkaan uuden kasvun ja kehityksen vaiheessa. Pitkä, lähes sata miljoonaa vuotta kestänyt Cryogenian jääpallo-maan aika oli nyt takana päin. Ilmasto ja meret olivat lämmenneet. Meressä kasvavat monenlaiset levät ja syanobakteerit tuottivat runsaasti happea, ja ilmakehän happipitoisuus oli noussut noin 20 % tasolle. Meren pohjilla oli myös paljon kasvutilaa, koska aiemmat eliöt olivat paljolti kadonneet tätä aikaa edeltävän pitkän jääkauden aikana.

Jääkauden aikana eliökunnassa oli tapahtunut sellainen merkittävä uusi kehitysaskel, että yksinkertaiset yksisoluiset kaulussiimaeliöt olivat kehittyneet ensin suuremmiksi yhdyskunniksi, ja edelleen, monisoluisiksi eliöiksi. Lämpimässä ympäristössä monisoluiset kaulussiimaeliöt kehittyivät nopeasti uudeksi monisoluisten eläinten eläinkunnaksi; niistä syntyi uusi monimuotoinen ediakara-eläinten lajisto.

Taiteilijan Fahad Sulehrian näkemys lumipallomaasta

Cryogenian jäätikköajan olosuhteita ei tarkkaan tunneta, mutta näyttää siltä että planeetan lämpötila ja jäätiköitymisen aste vaihteli jonkun verran tuon sata miljoonaa vuotta kestäneen kauden aikana. Ankarimmillaan jäätiköityminen oli ns. Stuartian ja Marinoan jääkausien aikana (717-643 ja 650-635 milj. vuotta sitten), jolloin koko planeetta oli lumipallomaan tilassa, eli kokonaan lumen ja jään peitossa.

Rodinia oli toiseksi viimeinen supermanner (Ari Brozinsky / Geologia.fi)

Aina mantereiden törmätessä toisiinsa, niiden törmäysvyöhykkeisiin syntyy korkeita poimuvuorijonoja. Näiden synty jatkuu joidenkin kymmenien vuosien ajan, ja sitten taas joidenkin kymmenien miljoonien vuosien aikana eroosio kuluttaa ne pyöreälakisiksi, tuntureiden kaltasiksi kummuiksi.

Olemassa olevat mantereet liikkuivat hitaasti laattatektoniikan kuljettamina ja aika-ajoin ne törmäsivät toisiinsa ja muodostivat supermantereita. Ensimmäinen supermanner Columbia syntyi ilmeisesti noin 1,9 miljardia vuotta sitten. Se erilliset mantereet ajautuivat taas erilleen, ja muodostivat seuraavan supermantereen, Rodinian, noin miljardi vuotta sitten.

Columbia supermantereen varhaisempi vaihe Nena sisälsi osia Pohjois-Amerikkaa, ja Baltika Skandinaviaa ja Itä-Karjalaa. Mantereiden yhdistelmät ja sijainnit ovat aikojen kuluessa moneen kertaan kokonaan muuttuneet.

Maan vanhin manner Ur syntyi noin 3 miljardia vuotta sitten ja sisälsi pieniä osia Australiasta, Intiasta ja Etelä-Afrikasta.

Eukaryoottiset levät lehittyivät monisoluisiksi rihmamaisiksi leviksi noin 1,5 mrd vuotta sitten

Runsaana kasvavat yksisoluiset ja monisoluiset levät tuottivat runsaasti happea

Noin 2 miljardia vuotta sitten Maa-planeetta ja sen eliökunta olivat juuri vapautuneet suuresta ja pitkäkestoisesta stressiajasta, eli 300 miljoonaa vuotta kestäneestä Huronian jääkaudesta. Nyt maailma oli kohtalaisen lämmin. Merissä kasvoi runsaasti syanobakteereita ja sekä yksisolusia että monisoluisia, rihmamaisia leviä. Happipitoisuus oli n. 0,2% ja hitaasti nousemassa, ja planeetan ilmakehä oli viilenemässä.

Tämä jääkausi aiheutui siitä että fotosynteesin tuottaman hapen määrä oli alkanut lisääntyä ilmakehässä, se oli tuhonnut aiemman kasvihuonekaasun metaanin, ja myös merkittävän paljon hiilidioksidia oli sitoutunut biomassaan.

Taulu 6 (kohdassa 2 km alusta, eli noin 2 miljardia vuotta sitten, proterotsooisen kauden alussa) kertoo ajasta jolloin tapahtui mm. seuraavia asioita:

Varhaiset syanobakteerit oppivat käyttämään fotosynteesireaktiossa vettä: reaktion jätteenä syntyl happea

Elämä alkoi muuttaa olosuhteita hitaasti mutta varmasti: Noin 3 miljardia vuotta sitten varhaiset syanobalteerit oppivat sitomaan auringon energiaa niin tehokkaasti että ne pystyivät sen avulla hajottamaan vettä. Tämän fotosynteesireaktion jätteenä alkoi muodostua vapaata happea. Pitkän aikaa happi liukeni meriveteen ja hapetti mereen liuenneita mineraaleja, mutta vähitellen se alkoi kertyä myös ilmahekään.

Happipitoisuuden noustessa ilmakehässä olleet kasvihuonekaasut hiilidioksidi ja metaani vähenivät, ja ilmasto alkoi jäähtyä

Ensimmäisen kahden miljardin vuoden ajan planeetan eliökunta koostui vain yksisoluisista eliöistä

Ensimmäisten kahden miljardin vuoden aikana koko eliökunta oli koostunut
pelkistä yksisoluisista eliöistä. Nämä kuitenkin olivat muodostaneet jo
kasvaneet suureksi ja monipuoliseksi mikrobien eliökunnaksi joka asutti koko planeettaa, tai ainakin planeetan meriä, ja sen kallioperää aina usean kilometrin
syvyyteen asti.

Monimuotoiset mikrobit edustivat monia erilaisia kasvutapoja ja -olosuhteita: ne kasvoivat erilaisissa ilmastoissa, syvissä tai matalissa vesissä, valossa tai pimeässä. Jotkut mikrobeista olivat itsenäisiä, auringon valoa tai mineraalikemiaa käyttäviä perustuottajia, toiset olivat kuluttajia jotka käyttivät hyväkseen edellisten tuottamaa energiaa.

Taulu 7 (kohdassa 4,57 km, Haadeisen eonin alussa) kertoo Maa-planeetan, Kuun ja elämän synnystä:

Kaaviokuva eliökunnan kehityslinjoista, niiden haarauduttua Viimeisestä yhteisestä esi-isästä. (Wikipedia)

Eliökunnan eriytyminen erilaisiin kehityslinjoihin alkoi siinä vaiheessa kun
varhaisin solukasvusto tai populaatio jakaantui kahteen erilliseen
kehityshaaraan, eli bakteereihin ja arkeoneihin. Tätä ensimmäistä eri suuntiin
hajonnutta eliöyhteisöä kutsutaaan eliökunnan Viimeiseksi yhteiseksi esi-isäksi
(Last Universal Common Ancestor).

Aihetodisteiden perusteellä tiedetään että elämä on syntynyt kuivan maan ympäristössä, varhaisilla tulivuorisaarilla

Elämän synty: Vanhimmat tunnetut elämän tuottamat jäljet ovat 3,7 miljardia vuotta vanhoja. Tuolloin mikrobit jo muodostivat laajoja mikrobimattoja mataliin rantavesiin, ja sedimentejä syvän meren pohjalle. Tällä perusteella voidaan päätellä että se oli syntynyt aiemmin, ehkä noin 4 mrd vuotta sitten.

Kuu syntyi n. 30 miljoonaa vuotta Maan synnyn jälkeen, kun planeettaan törmäsi toinen protoplaneetta, Theia

Nuoreen planeettaan törmäili vielä tiheään eri kokoisia asteroideja ja meteoriitteja, jotka toivat planeetalle paljon vettä ja muita haihtuvia aineita. Suurin näistä törmäävistä kappaleista oli protoplaneetta Theia (Kuun äiti). Tämä törmäys sulatti uudelleen molempien kappaleiden pintakerrokset, ja nosti kiertoradalla paljon kiviroisketta. Näistä roiskeista muodostui myöhemmin Kuu.

Taiteilijan näkemys varhaisen Maan olosuhteista

Syntyessään Maa oli kuuma, sulasta laavasta muodostunut planeetta. Kaikki haihtuvat aineet olivat kaasumaisessa muodossa ilmakehässä, ja ilmanpaine oli useita satoja kertoja suurempi kuin se on nykyään.

Aurinkokunta syntyi 4,57 miljardia vuotta sitten tähtienvälisestä pöly- ja kaasupilvestä. Pilvi tiivistyi painovoiman vaikutuksesta litteäksi kiekoksi, ja sen keskelle syntyi oma tähtemme Aurinko. Kiekon ulkoreunoille syntyi ensin suuret kaasu- ja jääplaneetat parin kymmenen miljoonan vuoden kuluessa, ja viimeiseksi syntyi kiekon sisäosiin neljä kiviplaneettaa.

Kuuden kilometrin vaelluksen jälkeen saavumme Härkävaaran nuotiopaikalle. Koordinaatit Galileon linkkisysteemissä (https://www.kyberturvallisuuskeskus.fi/fi/toimintamme/satelliittipaikannus): 69,8600; 26,9523

Tässä on hyvä levätä, savustella, syödä eväitä ja pohtia ajan kulua.

Naapurigalaksi NGC 6744 on Linnunradan kaltainen spiraaligalaksi, ja todennäköisesti oma galaksimme näyttää suunnilleen tältä

Vielä kaksi kilometriä matkaa jäljellä, ja 8,3 km vaelluksen jälkeen päädymme alas maantien varteen, Kirkkotupien läheisyyteen. Polkujen risteyksestä löytyy 8. taulu, joka kertoo meille oman linnunratamme ja muiden galaksien synnystä, samoin tähtien sisällä tapahtuvista ydinreaktioista ja alkuaineiden synnystä.

1800-luvun alkupuolella rakennetut Utsjoen kirkkotuvat ovat kulttuuriperintökohde. Tuvat ovat kesäaikaan auki, ja alueelta löytyy myös kahvila – joka tarjoaa maan mainioita vasta paistettuja vohveleita

Kirkkotuvat. Tässä kohtaa on mahdollisuus poiketa pois maailman historian vaellusreitiltä ja palata takaisin tähän aikaan. Kirkkotuvilta saattaa löytyä auki oleva kahvila ja vessapalvelu, samoin, tästä kohtaa voi jatkaa matkaa tietä myöten asutuksen pariin.

Vaihtoehtoisesti voi jatkaa eteenpäin vaellusta maailman historian aikajanalla. Polku jatkuu ylös vaaran rinteeseen, kauniiseen puronvarsilaaksoon, kohti Badjaseavtettet vaaraa ja Nammajärven kotaa ja nuotiopaikkaa

Näkymiä Nammajärjen suuntaan jatkuvan vaellusreitin varrelta

Kirkkotuvilta Maailman historian aikavaellusreitti jatkuu tunturille suuntautuvaa pitkää vaellusreittiä pitkiä. Polku nousee kauniiseen tunturikoivikkoon ja seurailee ensin parin kilometrin verran Badjaseavtettet puroa. Sopivan ylityspaikan kohdalla polku ylittää puron. Ylitystä helpottaa puron yli vedetty ”köysirata”, joska vaeltaja voi ottaa tukea veden läpi kahlatessaan. Matalan veden aikana ylitys sujuu helposti, mutta tulva-aikaan vaeltajan on turvallisempaa lähteä jo maantieltä käsin kulkemaan puron eteläisempää rantaa pitkin.

Purolta eteenpäin vaelluspolku nousee ylemmäs Baejaseavttetvaaran rinteelle. Se etenee ylätasangolle ja vaaran solaan, mistä ja avautuu näköalat seuraavaan Nammajärven laaksoon ja järven rannalla olevalle kodalle. Matkaa maantieltä kodalla on yhteensä noin kuusi kilometriä.

Tämän matkan varrella kosmisen historian aikajanalla kosmiset rakenteet kehittyvät eteenpäin omaa hidasta mutta vakaata kulkuaan. Lukemattoman monet tähtien väliset sumut ja pölypilvet romahtavat painovoiman vaikutuksesta kasaan, tuottavat uusia tähtiä ja niitä kiertäviä planeettakuntia.

Tähtien sisällä fuusioreaktiot tuottavat vedystä ja heliumista yhä lisää raskaampia alkuaineita, kuten hiiltä, happea ja typpeä. Näistä aineista voisi jo pian alkaa syntymään sopivia molekyylejä elämän rakennusaineiksi. Lisäksi tarvitaan vielä fosforia ja rikkiä, ja joitakin hivenaineita. Tarvitaan myös mineraaleja, eli piitä, alumiinia ja rautaa, joista voi syntyä kiviplaneettoja elämän kodiksi.

Aikavaelluksen päätepiste kuvaa alkuräjähdyksen tapahtumahetkeä, ja maailmankaikkeuden alkua. Tämä hetki paikantuu Nammajärven kodalle. Aikavaellus ei jatku tästä enää eteenpäin. Vaeltaja saa palata samaan reittiä kosmisen kehityksen kautta, Badjaseavttevaaran kautta ja puron yli takaisin maantielle.

Alkuräjähdys oli hekti jolloin kaikkii mitä maailmankaikkeudessa on, kaikki energia ja aine, ja kaikki niiden reaktioita ohjaavat luonnonlait syntyivät. Myös aika alkoi. Kaikki tuo syntyi hetkessä, yhden sekunnin pienessä murto-osassa. Synty oli käsittämättömän nopea energiapurkaus, joka ensin laajeni valoa nopeammin, ja tämän jälkeen eteni hyvin kuumana, suuren paineen ajamana räjähdyksenä. Näissä olosuhteissa aine ja energia muuttuivat vapasti toisiksieen, eli erilaiset alkeishiukkaset muuttuivat törmätessään joko energiaksi tai toisiksi alkeishiukkasiksi. Lämpötilan laskiessa tietyt hiukkaset stabiloituivat, ja jäivät pysyviksi aineen olomuodoiksi.

380 000 vuoden kuluttua maailmankaikkeuden lämpötila on jäähtynyt jo noin 2700 celsiusasteeseen. Nyt elektronit asettuvat kiertämään protoneja, muodostaen vetyatomeja. Säteily pääsee nyt etenemään eteenpäin, ja maailmankaikkeus tulee läpinäkyväksi. Säteily muuttuu kosmiseksi taustasäteilyksi joka täyttää laajenevan maailmankaikkeuden.