Nykyaika

Taulun koordinaatit Galileon linkkisysteemissä

(https://www.kyberturvallisuuskeskus.fi/fi/toimintamme/satelli ittipaikannus): 69,8956N ; 27,0117E

Viimeisimmät miljoona vuotta: Ihmisen ja jääkausien aika

Ihmisen rakentamaa urbaania maisemaa

Nyt elämme aikaa, jolloin ihminen on noussut Maa-planeetan ja eliökunnan halitsevaksi lajiksi. Nykyihminen on tuottanut korkean teknisen sivulisaation ja globaalin yhtenäiskulttuurin, joka on tutkinut ja kartoittanut kaikki planeetan maa- ja merialueet. Ihmisen asutus ja aktiivinen viljely kattaa jo yli puolet planeetan maapinta-alasta, ja myös muihin alueisiin ihmisen toiminnat vaikuttavat merkittävästi.

Ihmiset vaikuttavat muuhun eliökuntaan suurten ympäristömuutosten ja mittavien luonnon resurssien käytön kautta. Ihmisten yhteinen biomassa on jo lähes kymmenen kertaa suurempi kuin kaikkien villien maanisäkkäiden biomassa, ja kotieläntien biomassa taas kaksi kertaa suurempi kuin ihmisten biomassa (https://ourworldindata.org/life-on-earth). Ihmisen tuottamien rakennusten ja rakenteiden massa ylittää jo kaiken maan päällä olevan biomassan määrän.

Lajimme kehityshistoria:

Ihmisen laji on kuitenkin ilmestynyt tälle planeetalle vasta aivan äskettäin: vanhimmat tunnetut oman lajimme fossiilijäänteet ovat 315 00 vuoden ikäiset. Tämä itäisen Marokon alueelta Jebel Irhoudin kylästä löydetty ihmisen fossiili ei tietenkään edusta ainoaa varhaista ihmispopulaatiota, vaan hyvin samantapaisia, selvästi samaan lajiin kuuluvia ihmisryhmiä asui eri puolilla Afrikkaa. Myös useita muita lähisukuisia Homo-lajeja asui Afrikan eri alueilla 300 000 – 200 000 vuotta sitten. Tämän varhaisen klaaniasutuksen jälkeen ihmisen laji on hitaasti levittäytynyt ja lisääntynyt planeetalla. Koko lajimme nousun ja maailman valloituksen historia mahtuu siis 30 senttimetrin matkalle tämän 14 kilometrin pituisen aikavaellusreitin päähän.

Homo –sukuun kuuluneiden eri lajien polveutumis- ja sukulaissuhteet ovat vielä huonosti tunnettuja, mutta oman lajimme edeltäjiä sukulinjassamme olivat ilmeisesti Homo heidelbergensis, ja edelleen, sen edeltäjä Homo antecessor. Tätä edeltänyt kehitysvaihe Homo erectus puolestaan oli hyvin menestyksellinen ja pitkäikäinen laji, joka ilmestyi Afrikan lajistoon jo noin 2 miljoonaa vuotta sitten. Olemassaolonsa aikana se levittäytyi laajalti aina Kiinaan ja Itä-Aasian saaristoon asti, ja katosi maailmankartalta vasta n. 70 000 vuotta sitten. Muita saman kehityslinjan edustajia ja nykyihmisen läheisiä sukulaislajeja olivat myös Homo neanderthalensis, Homo denisovan ja Homo floresiensis. Nämä olivat levittäytyneet Afrikan ulkopuolelle (N. neanderthalensis Eurooppaan, H. denisovan Siperian suuntaan ja H. florensis kaukoitään jo ennen nykyihmistä. Näistä ainakin kaksi ensimmäistä risteytyivät nykyihmisen kanssa, jonka seurauksena joitakin niiden geenejä esiintyy edelleen nykyihmisen populaatiossa.

Ihmisen lajin eri kehitysvaiheita kuvastaa niiden kyky valmistaa erilaisia kivisiä tarve-esineitä. Tämä kyky esiintyy alkeellisimmassa muodossaan jo ennen ensimmäisten Homo-lajien ilmestymistä, Australopithecus africanuksen aikana lähes 3 miljoonaa vuotta sitten, ja kehittyi eri lajien aikana yhä taidokkaammaksi kivikirveiden ja nuolenkärkien valmistukseksi. Jo H. erectus ihmiset oppivat käyttämään tulta ruuan kypsentämiseen ainakin jo noin 800 000 vuotta sitten. Puhetaito kehittyi ilmeisesti nykyihmistä edeltävän lajin H. heidelbergensiksen aikana. Sukulinjan kehitysvaiheiden myötä myös lajin kallon muoto muuttui ja aivojen keskimääräinen koko kasvoi – paitsi että esim. neanderdaalin ihmisen kallo on ksekimäärin hiukan suurempi kuin nykyihmisen kallo.

Ihmisen kehityslinjan eri vaiheiden ajoitukset ja kallojen muodot. https://en.wikipedia.org/wiki/Human_evolution

Homo sapiens kehittyi Afrikassa noin 200 000 vuotta sitten. (Human Origins Program / Smithsonian Institution)

Ihmisen levittäytyminen eri mantereille

Ensimmäiset nykyihmiset levittäytyivät Aasian suuntaan 80 000 – 600 000 vuotta sitten, Australiaan 50 000 vuotta sitten, Eurooppaan 40 000 vuotta sitten, ja Amerikan mantereelle 15 000 vuotta sitten. Näillä alueilla aiemmin asuneet lähisukuiset ihmislajit katosivat nykyihmisen levittäytyessä, niin että H. neanderthalensis laji kuoli sukupuuttoon 28 000 vuotta sitten, ja Homo floresiensis vain 17 000 vuotta sitten. Tämän jälkeen Homo sapiens on ollut ainoa jäljellä oleva edustaja aiemmin hyvinkin monilajisesta ihmisen suvusta. Ihmisen kehityslinjaa ja lähisukulaisia esittelevä sukupuu löytyy sivulta https://humanorigins.si.edu/evidence/human-family-tree

Homo sapiens, H. neanderthalensis, H. denisocan, H. floresiensis, H. erectus aikalaisia. https://en.wikipedia.org/wiki/Human_evolution

Varhaisten ihmislajien ja nykyihmisen levintä Afrikasta muille mantereille https://en.wikipedia.org/wiki/Homo

Nykyihmisen varhaiskehityksen aikana sen metsästäjä-keräilijätaidot kehittyivät ylivertaisiksi kaikkien muiden lajien selviytymiskykyyn verrattuna. Tämä johti lajin menestymiseen ja sen populaation lisääntymiseen, lajin levittäytymiseen, muiden ihmislajien väistymiseen, ja myös riistaeläinlajien vähenemiseen. Toimeentulon edistämiseksi yhteisöt alkoivat vähitellen siirtyä tuottamaan ravintoa maanviljelyn ja karjanhoidon avulla. Tämä elinkeino käynnistyi Lähi-Idässä noin 12 000 vuotta sitten. Villieläimistä jalostettiin kotieläimiä: mufloneista tuli lampaita, alkuhäristä lehmiä ja villisioista sikoja. Ensimmäiset viljeltävät kasvit olivat vehnä ja ohra. Samalla alkoivat muodostua ensimmäiset suuremmat väestökeskittymät hedelmällisen puolikuun alueelle, nykyisten Irakin, Turkin, Libanonin, Palestiinan, Jordanian, Israelin ja Syyrian alueille. Vanhin tunnettu kaupunki on noin 8000 vuotta sitten muodostunut Catal Hüyük, joka sijaitsee Anatoliassa, Turkissa. Kaupungissa asui parhaimmillaan arviolta 5000 ihmistä. Ensimmäiset keinokastelu järjestelmät otettiin käyttöön noin 7000 vuotta sitten, mikä tehosti maanviljelystä.

Maanviljely ja karjankasvatus alkoivat Lähi-Idässä n. 12 000 vuota sitten (Christian Jegou)

Nykyihmisen levittäytyessä planeetalle myös suuret määrät sen aikaisia suurikokoisia villieläimiä, sekä riistaeläimiä että niitä syöviä petoja on kuollut sukupuuttoon.

Ilmasto ohjaa lajien kehittymistä:

Kaikkina aikoina, läpi koko planeetan historian erilaiset ympäristöolosuhteet ja ilmastot ovat ohjailleet lajiston kehittymistä ja muuttumista. Myös ihmisen sukuhaaran ja kaikkien sen uusien lajien ilmestyminen eliökunnan lajistoon on seurausta merkittävistä ilmastonmuutoksista joita planeetalla tapahtui noina aikoina.

Noin kuusi miljoonaa vuotta sitten planeetan ilmasto oli merkittävästi jäähtymässä ja muuttumassa kuivemmaksi. Tämän seurauksena kasvillisuus itäisessä Afrikassa muuttui, osa sademetsistä muuttui ruohosavanneiksi, ja joukko Sahelantropus –sukuun kuuluvia isoja apinoita joutui asumaan tässä uudessa ympäristössä. Tämä ympäristönmuutos johti Homo-sukulinjan eroamiseen yhteisestä kantamuodosta, kun taas sademetsien asukkaiksi jäänyt sukuhaara myöhemmin tuotti lähimmät sukulaislajimme simpanssit ja kääpiösimpanssit.

Ympäristön ja elintavan muutos, sekä ilmastontyypin muuttuminen vaihtelevammaksi aiheutti uutta valintapainetta. Tämä edisti aivojen nopeaa kehittymistä ja älykkyyden lisääntymistä, sekä lajien sisäistä sosiaalisten taitojen ja kulttuurin kehittymistä. Uusien työtapojen ja kiviesineiden valmistus ja käyttö taas johtivat käden rakenteen kehittymiseen kätevämmäksi. Vähitellen kehittyvä peukalon uusi muoto ja asento mahdollisti sormien tarkan pihtiotteen kehittymisen.

Planeetan lämpötilan kehittyminen viimeisen 10 miljoonan vuoden aikana, ja sen yhteys ihnmisen sukulinjan kehittymiseen. © Copyright Smithsonian Institution Oxygen isotope curve (δ18O) for the past 10 million years, data from Zachos et al., 2001. https://humanorigins.si.edu/research/climate-and-human-evolution/climate-effects-human-evolution

Varhaisimpia ihmisen sukuhaaran edustajat olivat Orrorin sp., Ardipithecus sp. ja Australopithecus lajit. Neljä miljoonaa vuotta sitten elänyt Ardipithecus ramidi pystyi kävelemään jo pitkiä matkoja kahdella jalalla. Tästä oli merkittävää etua uudessä ympäristössä selviytymisessä, sillä se oli tehokkaampi ja helpompi tapa edetä savannilla. Se myös mahdollisti näkemisen kauemmas, ja vapautti kädet esineiden kantamiseen ja työskentelemiseen.

Noin 4 miljoonaa vuotta sitten Ardipithecus ramidus pystyi jo kävelemään sujuvasti kahdella jalalla, mutta se pystyi edelleenkin liikkumaan sujavasti myös puiden latvustoissa.

Viimeisimmät jääkaudet

Noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten planeetan ilmaston jäähtyminen johti siihen pohjoiselle napa-alueelle alkoi kehittyä laaja ja pysyvä merijään ja mannerjäätiköiden alue. Tällaista ilmastovaihetta kutsutaan Jääkaudeksi. Tämän viimeisimmän jääkauden aikana on ollut useita jäätiköitymiskausia ja niiden välillä vallinneita lauhkeita kausia. Ainakin viimeisen neljänsadan tuhannen aikana jääkaudet ovat toistuneet noin 100 000 vuoden sykleissä; tämän jakson oletetaan johtuvan planeetan kiertoakselin pienistä syklisistä muutoksista. Viimesin jääkausi oli Veiksel-jääkausi 11 500 – 115 000 vuotta sitten. Saale –jääkausi vallitsi 200 000 – 130 000 vuotta sitten, ja sitä edeltänyt Elster jääkausi noin 475 000 – 420 000 vuotta sitten. https://fi.wikipedia.org/wiki/Jääkausi