Kuva: MarjaLeena Niiranen
Viimeiset lähitähtemme suorat valonsäteet katosivat Utsjoella eteläiseen horisonttiin marraskuun viikon 48 puolivälissä; näin aloitimme arktisen kaamosvaelluksemme kuluvana vuonna 2020. Hämärä aikavaelluksemme jatkuu ensi vuoden tammikuun kolmanteen sunnuntaihin, jolloin otaksumme näkevämme uudet Aurinkomme suorat valoviestit silmiemme iloksi ja mielemme ratoksi.
Itse Arktisen aikavaelluksen polku on alkuosaltaan valaistu teknisin keinoin koko polaariyön ajan osana Utsjoen kirkonkylän valaistua latua. Näin ollen saamme hiihdon hurman ohessa halutessamme nauttia kosmoksen historian tuoreimmasta osasta ladun tietotaulujen myötä. Tästä kokemuksesta ovat jo saaneet tuntumaa ne hiihtäjät, jotka ovat jo nyt uskaltautuneet ladulle, vaikka lumen määrä onkin vielä varsin vähäinen.
Mutta suurehkolla todennäköisyydellä lumipeite vahvistuu pitkin alkuun päässyttä subarktista talveamme, jota ilmaston lämpeneminen on erityisesti tämän syyskauden koetellut viime vuoteen nähden erityisen voimallisesti ja pitkään. Niinpä uskallamme kutsua ihmisiä hiihtämään arktiseen polaariyöhön Arktiselle aikavaellukselle. Ladulla koronaviruskaan tuskin ketään tavoittaa.
Tällä erää voisi sanoa, että ”ensin joulu tulla jollottaa, ja eipä aikaakaan, kun kevät keikkuen tulevi…”
Arktinen Aikavaellus 