Seulaset, Plejadit, Nieida käreg

Kuva: Nieida käreg, Brita Turunen

Andaras Kitti – Tenon tähtitietäjä

Andaras Kitti (19.2.1844-17.3.1926) Utsjoen Outakoskelta oli yksi keskeisimmistä Samuli Paulaharjun kansantieteellisen tutkimuksen asiantuntijalähteistä saamelaisalueella. Kitti antoi tutkimuksille pohjaa saamelaisen tähtitaivaan selvittelyissä. Tähtien tarkkailulla oli ennen ja Kitinkin aikoina huomattava käytännön merkitys paitsi meteorologisen ja muun ennustamisen kannalta erityisesti ajan määrittämisessä: tähtitaivas oli kaamoksen ja pimeiden öiden kello.

Näin Andaras kertoili Samuli Paulaharjulle: ”Nieida käreg (Seulaset, Plejadit)… niistä katsotaan aikaa, ne on melkein laella puoliyön aikaan. Aamuyöstä ne laskeutuu maan rajalle. Oaggug (Aaronin sauva) ja Jakta (todennäköisesti Kallanpojat) ovat niinkuin punnitsemislaitteita, jotka punnitsevat taivaan menoa ja avaruutta, jota enemmän yö kuluu, sitä enemmän alkaa painaa vaakaa ja se kallistuu toiselle puolelle. Jaktan tähet pysyvät pystyssä, ja Oaggug kallistuu. Ne ilmaa punnitsevat. Kun tulee pimeämmäksi, niin ilma tulee raskaammaksi.”

Selonteossaan Andaras Kitti tulee samalla nimittäneeksi Plejadit nimellä Nieida käreg (ilmeisesti kirjoitusasu on tuon ajan ortografian mukaista) eli Neitokäräjät. Tämä kansainvälisesti hyvin tunnettu avoin tähtijoukko on saanut paljon erilaisia nimiä ja kansanperinteen tulkintoja, joten Kitin kertoma nimi ja tähtien tulkinta on yksi, mutta samalla keskeinen tähtitaivaan kohteen saamelaisnimike ja tulkinta, joka rikastuttaa saamelaisen tähtitaivaan perinnetietoutta. ”Nieida käreg” on nyttemmin nähtävillä taiteilija Brita Turusen maalauksellisena saamelaistulkintana Utsjoen Aligas-talossa.

Kitti kuvaili saamelaisten ajanmääritystä Paulaharjulle tarkemmin seuraavasti: ”Reiggig on kaksi isoa tähteä etäämpänä toisistaan, melkein keskellä taivasta, kun tähet illalla rupeavat näkymään. Ne kulkevat perätysten, kun ne tulevat puolipäivän piirin kohalle tasan kohakkain, niin koite alkaa. Ne on niinkuin viisarit. Illan kuluessa ne kääntyvät enemmän länteen päin.”

Voidaan perustellusti sanoa, että saamelaisten tähtitaivas oli asiantuntijoilleen kaamoksen ja yön kellojärjestelmä. Se muodostui toki useammasta tekijästä kuin vain Seulasista (Nieida käreg), kuten aiemmin jo havaittiin. Osa tähdistä mittasi aikaa ylimalkaisesti ja osa tarkemmin tiettyinä yön hetkinä. Kitin tapainen taitava perinteen tuntija saattoi todella lukea tähtitaivasta kuin kellon osoittimia. Mutta Seulasten on kerrottu ennustavan erityisesti  ihmisen eliniän; kun syksyllä näkee ne ensi kerran, voi niistä päätellä seuraavaa: 20 vuotta on perusikä ja niihin lisätään 10 vuotta jokaista selvästi näkyvää plejadia kohden.

Fakta: Nieida käreg, Seulaset, Plejadit, M45, on tähtitaivaan kirkkaimpia avoimia tähtijoukkoja, joka sijaitsee Härän tähdistössä. Tähtijoukko on syntynyt noin 100 miljoonaa vuotta sitten, ja joukon syntyajankohta sijaitsee Arktisen aikavelluksen kohdassa 100 m nykyaikaa kuvaavasta lähtökohdasta.
————————————————————————————————————————————————
Ándaras Gihtte – Deanu nástedieđaalmmái; Nieida käregÁndaras Gihtte (19.2.1844-17.3.1926) Ohcejoga vuovdaguoikkas lei Samuli Paulaharju okta eanemus guovddáš etnográfalaš dutkamuša áššedovdilahtuin Sámis. Gihtte eandalii attii vuođu dutkamuššii sápmelaš nástealmmi čielggademiide. Násttiid čuovvumiin lei ovdal ja Gihtege áigge fuomášahtti geavatlaš mearkkašupmi ii dušše meteorologalaš ja eará einnosteami dáfus muhto eandalii áiggi meroštallamis: nástealbmi lei skábma ja sevdnjes ijaid tiibma.

Ná Ándaras muitalii Samuli Paulaharjui: ”Nieida käreg (Seulaset, Plejadit)… dain oaidná áiggi, dat leat measta alážis gaskaija áigge. Iđitija dat njidjet eatnama rádjái. Oaggug (Árona soabbi) ja Jakta (várra Gállá bártnit) leat dego vihkkenrusttega, mat vihkkejit almmi doaimma ja viiddisvuođa, mađi guhkkelii idja johtá, dađi eanet dat deaddigoahtá veavtta ja dat állana nuppe beallái. Jakta násttit bissot ceaggut, ja Oaggug állana. Dat vihkkejit áimmu. Go sevnnjoda de áibmu lossu.”

Čielggadusastis Ándaras Gihtte nammada seammás plejadiid namain Nieida Käreg (jáhkkimis čállinhápmi lea dan áiggi ortografiija mielde) nappo Nieidagearregat. Dát riikkaidgaskasaččat bures dovddus nástejoavku lea ožžon olu namaid ja etnografiija dulkomiid, nuba Gihte muitalan namma ja násttiid dulkon lea okta, muhto seammás guovddáš nástealmmi čuozáhaga sámenamahus ja dulkojupmi, mii riggudahttá sámi nástealmmi árbedieđu. “Nieida käreg” lea dál oaidninláhkái dáiddár Brita Turunen málema sámedulkojupmin Ohcejoga Áilegas-dálus.

Gihtte govvidii sápmelaš áigemeroštallama Paulaharjui dárkileappot čuovvovaš lági mielde: “Reiggig leat guokte stuorra násti guhkkeleappos nubbi nuppis, measta guovdu almmi, go násttit oidnogohtet eahkedis. Dat johtet maŋŋálaga, go dat boahtiba gaskabeaivvi biire bokte justa buohtalaga, de guovssu álgá. Dat leat dego viissárat. Eahket mielde dat jorgaleaba eanet oarjjás.”

Sáhttit buriid ákkaiguin dadjat, ahte sápmelaččat nástealbmi lea áššedovdiid skábma ja ija diibmovuogádat. Dat šattai gal máŋgga earáge dahkki dihtii go dušše Seulasiin (Nieida käreg), dego árabut jo áicojuvvui. Oassi násttiin mihtidii áiggi sulalaččat ja oassi dárkileappot dihto ija muttuin. Gihte lágán čeahpes árbedieđu dovdan olmmoš sáhtii duođaide dulkot násteálmmi dego diimmu viissáriid. Muhto seulasiid leat beaggán einnostit eandalii olbmo eallinagi: go čakčat oaidná daid vuosttas geardde, sáhttá dain árvvoštallat čuovvovačča: 20 jagi lea vuođđoahki ja daidda lasihuvvo 10 jagi juohke čielgasit almmis oidnon plejadi mielde.

Utsjoki tapaninpäivänä 2020

Kuva: MarjaLeena Niiranen

Talven pakkasennätys on jälleen rikottu. Hieman ennen kello kuutta illalla Utsjoen Kevon mittausasemalla mitattiin 40,2 pakkasasteen lukemat.

Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi arvioi, että pakkanen kiristyy vielä illan aikana.

Ympäri Suomen on tänään vietetty tapaninpäivää verrattain kylmässä säässä. Maan eteläosissa pakkasta on ollut muutamia asteita, maan keskiosissa on ollut noin 10 asteen pakkanen ja Lapissa lukemat ovat vaihdelleet 15 pakkasasteesta aina 40 pakkasasteeseen.

Arktinen kaamosvaellus

Kuva: MarjaLeena Niiranen

Viimeiset lähitähtemme suorat valonsäteet katosivat Utsjoella eteläiseen horisonttiin marraskuun viikon 48 puolivälissä; näin aloitimme arktisen kaamosvaelluksemme kuluvana vuonna 2020. Hämärä aikavaelluksemme jatkuu ensi vuoden tammikuun kolmanteen sunnuntaihin, jolloin otaksumme näkevämme uudet Aurinkomme suorat valoviestit silmiemme iloksi ja mielemme ratoksi.

Itse Arktisen aikavaelluksen polku on alkuosaltaan valaistu teknisin keinoin koko polaariyön ajan osana Utsjoen kirkonkylän valaistua latua. Näin ollen saamme hiihdon hurman ohessa halutessamme nauttia kosmoksen historian tuoreimmasta osasta ladun tietotaulujen myötäTästä kokemuksesta ovat jo saaneet tuntumaa ne hiihtäjät, jotka ovat jo nyt uskaltautuneet ladulle, vaikka lumen määrä onkin vielä varsin vähäinen. 

Mutta suurehkolla todennäköisyydellä lumipeite vahvistuu pitkin alkuun päässyttä subarktista talveamme, jota ilmaston lämpeneminen on erityisesti tämän syyskauden koetellut viime vuoteen nähden erityisen voimallisesti ja pitkään. Niinpä uskallamme kutsua ihmisiä hiihtämään arktiseen polaariyöhön Arktiselle aikavaellukselle. Ladulla koronaviruskaan tuskin ketään tavoittaa.

Tällä erää voisi sanoa, että ”ensin joulu tulla jollottaa, ja eipä aikaakaan, kun kevät keikkuen tulevi…”