Polaariyö eli kaamos väistyi Utsjoella varsin tavalliseen tapaan tammikuun puolivälin jälkeen, teoreettisesti tarkemmin sanottuna 17.1.2021. Tosin Utsjoen kirkonkylän laaksossa lähitähtemme Aurinko sinkosi fotoniensa suorasuihkun silmiimme vasta noin viikon viiveellä pilveilevien säiden johdosta.
Tänään lauantaina 6.2. saamelaisten kansallispäivänä päivänpaiste oli mitä mainioin, joten lähtö lenkille Härkävaaraan tuntui enemmän kuin luontevalta. Tosin lumisateiden johdosta polku oli paikoin syvästi ummessa ja uppurointi polvia myöten teki lenkistä kohtuullisen työteliään, siksi myös voimaannuttavan. Tunturivaelluksen hiljaisuus miltä rauhoittavaa, kunnes etäisempien rinteiden moottorikelkkojen riento palautti ajatukset tunturikansan siirtymisestä porosta peltipailakkaan, motorisoituun moderniin. Ei silti etteikö tässäkin ollut jotain hyvää: yksi kelkka oli porhaltanut Härkävaaran tulistelupaikan kautta, joten taipaleen teko helpottui noilla jäljillä.
Viime syyskesällä Arktisen aikavaelluksen hankerahoituksen turvin tuo Härkävaaran tulistelupaikka sai uudet puitteensa, jotka tosin olivat nyt valkoisen, puhtaan lumen kätkössä. Niinpä nuotion teko jäi tällä kertaa vain ajatusten tasolle. Mutta tulihan kuitenkin tehdyksi polku-uraa Härkävaaraan ja tarkistetuksi, että aurinkokunnan syntyä kuvaavat taulut olivat edelleen hyvässä tallessa puuvaraston sisällä. Miksi ne sitten ovat nyt siellä eivätkä Seitikkovaaran telineissä johtuu viime marraskuun rajusta myrskystä, joka oli kaataa koko taulukaksikon ja repiä itse taulut palasiksi. Onneksi ehdimme pelastaa ne käymällä vaimoni Leenan kanssa päin myrskyä irrottamassa taulut telineestään ja kuskaamalla ne pulkkakyydillä ja kävellen Härkävaaran tulistelupaikan suojiin.
Kesän tullen etsimme tauluille hiukan rauhallisemman paikan ja pystytämme aurinkokunnan uudelleen Arktisen aikavaelluksen taipaleelle. Tämä maailmankaikkeuden luomisen työ ei sitten ihan viikossa valmistunutkaan, kuten ikivanha tarina kertoilee toisen luomisen työn ajanjaksosta, mutta tarinathan ovat tarinoita.
Arktinen Aikavaellus 